lauantai 8. syyskuuta 2012

Vanha nainen hunningolla...?

Lainaan tähän alkuun Erinin laulun sanat: "Herään vieraassa talossa, mietin miten vaikeaa ois kertoa tuolle nukkuvalle miehelle että olen naimisissa. Ja miten vaikee ois selittää, kuinka liitto laimenee."

Näin kait se useimmiten menee, ja lopulta "hunningolla" käymistä voi olla kiusaus kokeilla? Tai sitten asiat vaan johtavat siihen, sen enempää suunnittelematta. Ja nykypäivänä naiset näyttävät mielestäni aivan erityisesti aktivoituneen tässä asiassa.

Mutta tarkkana pitää olla. Itse asiassa tämä blogipäivitys keskittyy pelkästään tähän asiaan. Syystä, että asiaa sivuavia kysymyksiä ja kommentteja on nyt jostain syystä tullut tähän blogiin jostain syystä jonkin verran, joten teen tällaisen kootun vastauksen.

Blogi on oiva työkalu jäsentää omia ajatuksiaan, jakaa omia kokemuksiaan, ja keskustella muiden samanhenkisten kanssa - joko näkyvissä tai sitten sähköpostilla tai chatilla muiden näkemättä. Kirjoittaminen jotenkin aina "helpottaa", ihan sama vaikka kirjoittaisi vaan pöytälaatikkoon, jolloin kirjoituksia ei kukaan lue. Ihmisellä on kuitenkin jokin pakottava tarve keskustella, ja näistä salaisista harrastuksista kun ei nyt kovin monen kanssa vaan voi keskustella. Paitsi niiden kanssa, joita on tämän tiimoilta tavannut.

Onko tämä blogi sitten totta vai tarua? No, sanotaan että "sekä että". Kaikkien täällä seikkailevien nimet on keksitty. Nimi-yhteys johonkin oikeasti saman nimiseen on silkkaa sattumaa. Tapahtumien kulku ja kertomusten kulku pitää melko tarkasti paikkaansa, mutta sekin on yritetty naamioida niin, että ulkopuoliset eivät ketään tunnista. Kuvat ovat joko itse otettu, kaverilta saatu, tai internetistä löytyneitä. En oikein voi selostaa tätä valokuva-asiaa tämän enempää, mutta referoin tähän nyt hivenen lyhennettynä ja oman muistin varaisesti erään chatti-keskustelun viime viikolta:
Saapunut sähköposti: "Tulisitko Pikkupaikkakunnan chattiin keskiviikkona klo 21?" T: Liisa-In-Wonderland. Vastasin sähköpostiin, että okei nähdään chatissa. (Liisan nimi keksitty - ja Pikkupaikkakunta hämäsi aluksi minutkin)

Liisa: "Sun etunimi taitaa olla Timo?"
Minä: "Ehkä on, ehkä ei, miten niin?"
Liisa: "Mä oon Liisa Meikäläinen, tiedätkö kuka olen?"
Minä: "Enpä taida tietää"
Liisa: "Tyttönimeltäni olen Liisa Heikäläinen, muistatko nyt?
Minä: "Nyt taitan tietää, oltiin siis samalla luokalla koulussa joskus hyvin kauan sitten?"
Liisa: "Kyllä, luin sun blogia, ja tunnistin itseni heti yhdestä kertomuksestasi..."
Minä: "Haluatko että poistan sen"
Liisa: "Älä poista, hyvin kirjoitit. Muistatko vielä sen toisen jutun, eli ne Marjutin 18v-bileet?"
Minä: "Muistan toki, ja olen miettinyt kirjoittaisinko niistäkin joskus tähän blogiin"
Liisa: "Kirjoita vaan, se oli niin upea kokemus silloin myöskin. Se miksi halusin kirjoittaa on tuo toinen juttu, josta kirjoitit myös tosi kivasti, mutta siinä ei olisi kannattanut mainita sitä yhtä yksityiskohtaa, eli siitä tietyt henkilöt (herra X ja neiti Y ja eräs muu henkilö Z) saattaisivat hyvinkin tunnistaa meidät ja yhdistää yhteen toiseen juttuun"
Minä: "Ai hitto, tuo on kyllä totta, mutta toivotaan että nuo eivät koskaan blogiini eksy...."
Liisa: "No mutta eksyinhän minäkin, tosi kiva blogi, hih ;-)"
Minä: "Siinä toisessa jutussa se yksi yksityiskohta on kuitenkin niin oleellinen asia koko kertomuksessa, että en voi sitä poistaa, ja olisi outoa muokata koko juttua nyt jälkikäteen niin että keksisin siihen kohtaan jotain muuta...."
Liisa: "Totta..."
Minä: "Mutta jospa kirjoitan varmuuden vuoksi sen toisen jutun tänne, niin että nuo henkilöt X, Y ja Z tunnistavat myös sen kertomuksen, ja etsin siihen sitten jostain sellaiset kuvat ja keksin hiukan oheistarinaa niin, että eivät nuo tyypit ikinä keksi keitä siellä oli, siis eihän ne nähneet silloin mitään, ne kuuli vaan ääniä..."
Liisa: "Ehkä tuokin voisi toimia, mutta mietitään sitä vaikka yhdessä tarkemmin, tuletko ensi viikon perjantaina kahville?"
Minä: "Ai teille vain?"
Liisa: "Tänne joo"
Minä: "No voin minä ohiajaessani nopeasti poiketa..."
Liisa: "Varaa vaan reilusti aikaa...;)"
Minä "Ai-jaa, no katsotaan, siitä meidän edellisestä kerrasta on jo varmaan 20 vuotta, joten älä odota enää mitään samanlaista, ikä voi tehdä tepposet...."
Liisa: "Juodaan ne kahvit ekaks, katsotaan sitten..."
Jne, Jne...

Tämä juttu ei ole vielä kirjoitettu, mutta kun se tulee, siinä on "sopivat kuvat" jostain muualta. Pitää nyt tällä kertaa etsiä jostain muualta kuin netistä. Siinä näköjään on omat vaaransa (toisille blogikirjoittajille vinkiksi). Onneksi eräs tuttavani (no, pikkusisko siis) on aikuisviihdealalla ihan päätyökseen, joten saan kyllä sitäkin kautta kaikkea matskua, ja sitä tulee ihan pyytämättäkin... Pieniä niksejä tässä vaihdellaan ihan muutenkin.

Eli näistä syistä tällä sivustolla osa kuvista on feikkejä, ja tulee olemaan jatkossakin. Älkää antako niiden häiritä, ne ovat viihdettä.

Palataan sitten kalkkiviivoille. Jos joku nyt suunnittelee tekevänsä niin kuin "vanha nainen hunningolla" (mikä on muuten vanha nainen? Nykyään jo 25-30 vuotias voi tuntea itsensä vanhaksi?), no anyway...

1)
Ensimmäinen vinkkini on, että älä käytä kännykkää pääasiallisena viestinnän muotona. Ja tekstarit pitää poistaa heti kun ne on luettu. Jos puhelin soi hankalissa tilanteissa (TV-ohjelmaa "klikkaa mua" mainostettiin mainospätkällä, jossa radiotoimittaja soitti perheenisälle autoon, jossa muu perhe mukana), tai jos tekstareita tulee milloin mihinkin aikaan, silloin puhelinta saa vahtia koko ajan. Se taas on rasittavaa, ja herättää varmasti epäilyjä. Eli puhelinta käytetään vain "viime minuuteilla", kun ollaan jo matkalla tapaamiseen. Ja silloinkin kannattaa käyttää PrePaidia. Sen saa R-kioskista muutamalla eurolla, ja siihen voi ostaa heti puheaikaa haluamallaan summalla. SIM-kortti kannattaa säilyttää varmassa paikassa, esim. omalla työpaikalla kukkapurkin alla. Tai auton takaluukussa vararenkaan alla. Tai jossain muualla paikassa, jossa kukaan muu ei käy. Ja sitä samaa PrePaid numeroa ei missään nimessä pidä käyttää missään muussa yhteydessä. Käryjä on käynyt mm. siten, että joku onneton myy netissä jotain omaa tavaraa, ja laittaa ilmoitukseen sen saman Prepaid-numeron. Ja silloin google löytää sen vielä vuosienkin päästä jostain varmuuskopiosta, jolloin lähipiiri näkee myytävän tavaran perusteella, että kuka ko. numeron haltija oikeasti oli...

2)
Älä sotke liikaa tunteita mukaan. Hyvä seksi, hyvä seura, upea uusi tuttavuus, hyvä fiilis yms. johtaa aina helposti siihen, että tunteita tulee väkisinkin mukaan. Jos ei ole oikeasti vaihtamassa puolisoa, tässä täytyy pitää kuitenkin jokin raja. Ja hyväksyä sekin tosiasia, että mikään ei kestä ikuisesti. Ei edes salasuhde.

3)
Pidä riittävästi etäisyyttä. Sekä kilometreissä, että joskus myös omien taustojen kertomisessa. Kaikkein varovaisimmat eivät ole kertoneet minulle edes nimeään, eikä sitä Prepaid tms. kauttakaan selville saa, jolloin kerrottu nimimerkki, perhetausta, työpaikka yms. voivat olla ja todennäköisesti ovatkin ihan vaan keksittyjä. Sitten ei salasuhteen päättyessä tapahdu ainakaan minkäänlaista "roikkumista". Eikä tule soittoja tai tekstareita kotiin. Riittävä etäisyys takaa myös sen, että nettiruudun takaa ei tapaa "liian tuttuja". Olisi aika nolo juttu, jos vastassa onkin kaveri, kaverin lapsi tms. jonka kanssa jo netissä on ehditty tuntemattomina vaihtaa ehkä villitkin fantasiat, ennen kuin on tiedetty kuka kukin on... Ja tähän liittyy sekin, että noita "salaisia harrastuksia" ei missään nimessä kannata harrastella liian lähipiirissä. Eli työkaverit on työkavereita, ja seksikaverit seksikavereita. Näitä ei pidä sekoittaa keskenään, eli firman pikkujoulupanoista ei yleensä hyvää seuraa.

4)
Käytä kumia. Tässä olen muuten lipsunut muutamia kertoja itsekin, vaikka se on tyhmää, ellei ole sitten sovittu, että kummallakaan ei ole muita kumppaneita. Ja siltikin joku pöpö voisi tulla oman avio/avokumppanin kautta, ja kun se tarttuu eteenpäin salarakkaaseen, ja hänen avio/avopuolisoonsa, niin onhan siinä sitten selittelemistä...

5)
Nauti elämästä. Se kai on yksi elämän tarkoitus? Kaikki kuolevat joskus, mutta kaikki eivät elä ennen sitä. Eli jos on elämässä nautintoja, vaikka salaisiakin, niistä tulee yleensä hyvä mieli. Eikä sitä kannata peitellä. Silloin hyvä mieli tarttuu muihinkin, esim. omat työkaverit, oma kumppani, omat ystävät. Ja itselläkin riittää virtaa enempi esim. töissä jaksamiseen. Niin se vaan on. Ja vaihtoehtona tälle olisi useinkin sitten se, että kärvistelisi puutteessa? Ja se vituttaa. Ja vitutus tarttuu muihinkin... Eikä kohta ole enää kellään kivaa...

Ja lopuksi:
Onko tämmöisessa salaharrastuksessa mitään järkeä? Miksei sitten vaihda kumppania kokonaan, jos kerran toisen kanssa tuntuu paremmalta? No monestakin syystä. Alkuhuuma on aina jossain vaiheessa ohi, eli jos lähtee vaihtamaan, saa vaihtaa yhtä päätä. Eikä se aina vaihtamisesta parane. Lisäksi jos nyksan kanssa on pankkilainat, lapset ja yhteiset ystävät, niin on sillä vaihtamisella aika kova hintakin. Ja jossain tutkimuksessa (blogipäivityksessä kirjoitin kerran siitäkin) parasta seksiä saa juurikin salarakkaalta. Siis ihmiseltä, jonka kanssa ei muita murheita tarvitse jakaa, ja jonka kanssa harrastetaan pelkästään seksiä. Silloin myös molempia haluttaa yleensä samaan aikaan, koska muuten tapaamista ei sovittaisi ollenkaan.

Lopuksi ihan itse ottamani kuva 2.9.2012 Helsingin Xtreme Car Showsta. Sopii mielestäni tämän blogipäivityksen aiheeseen. Niin ja onhan tuossa kuvassa ihan komean näköinen auto myöskin, jos katsotte kuvan keskelle tai oikeaan laitaan...;) Eli edelleenkin, jos katselenkin muiden naisten perseitä, miksen sitten vaihda, jos kerran oma aviopuoliso ei riitä? No, katselen minä myös eläintarhassa norsuja ja muita siellä näkyvillä olevia komeita eläimiä, ja tykkään niistä kaikista, mutta en minä sellaisia kuitenkaan kotiini voi tuoda. Kotona riittää ihan koira. Ja tästä ei pidä eikä saa vetää sellaisia johtopäätöksiä, että jotenkin väheksyisin omaa vaimoani. Ei sinne päinkään. Hän on upea ihminen, kauniskin. Oli eräänä vuonna myös Missikisojen finaalissa mukana, vaikkei ei sitten sillä kertaa sen pidemmälle päässyt. Rakastan häntä todella.




maanantai 3. syyskuuta 2012

Doping sallittua ?!

Jos ei kerro kellekään, niin kukaan ei voi tietää käyttääkö joku suorituskykyä parantavia aineita vai ei, eli tässä harrastuksessa nähdäkseni ne ovat sitten ihan täysin sallittuja? Eli it´s up to you, jokainen voi tehdä niin kuin itse haluaa.

Tällaisia ne siis ovat (liittyen edellisen blogipäivityksen kommenttiosastoon):


Vähän googlailin lisätietoja ja Wikipedian mukaan Viagra voi olla hengenvaarallinen huumeiden sekakäyttäjille (eli tässä sama englanniksi: "Mixing with amyl nitrite is particularly dangerous and potentially fatal) ja aika yllättävä tutkimustulos sekin, että kun Viagraa oli annettu hamstereille, ne toipuivat paremmin aikaerorasituksesta eli jet lagista. Eli kohta varmaan lentokoneissa jaetaan tai lentokoneeseen kannattaa ottaa Viagra-purkki mukaan, jos lentää esim. kaukoitään tai New Yorkiin.

Tässä koko Wikipedian arkikkeli, Lontoon kielellä tosin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Sildenafil

Löytyi vielä suomeksikin Wikipediaa samasta aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sildenafiili

"Jos sildenafiili aiheuttaa yli neljä tuntia kestävän erektion, on otettava yhteys lääkäriin..."

Hmmm? Mikähän se ongelma sitten mahtaisi tuossa tilanteessa olla? Ja onko lääkärillä sitten vielä sellaisiakin lääkkeitä, mikä ottaa erektion pois? Ja kuka sellaisia nyt haluaisi ottaa?

Eka koeajo nyt suoritettu! :-)

Tämän blogin piti päivittyä jo perjantaina. Ei päivittynyt. Silloin piti nähdä Merden kanssa uudelleen, mutta Merdeen iski flunssapöpö sen verran pahasti, että peruttiin se tapaaminen. Mutta suunnitelmissa on, että jossain vaiheessa nähdään vielä uudelleenkin. Lauantaina sain Virpiltä viestiä, ja sovittiin että nähdään samantein, ihan siis 2 tunnin varoitusajalla.

Sen verran "harmitti" edellisessä blogipäivityksessä sattunut erektiohäiriö, että päätin samantein, että vastaavaa ei saa tapahtua koskaan enää. Siis se on ihan hirvittävä tilanne, kun haluaisi itse, mutta ei vaan pysty. Naisella vastaava tilanne olisi kai se, että alapää olisi ommeltu umpeen, eli haluja olisi mutta ei mitään mahdollisuutta toteuttaa niitä. Eli ei erektio-ongelmassa kait olisi ollenkaan ongelmaa, jos samalla menisi halutkin pois, mutta ne eivät siis häviä minnekään. Mies kyllä pärjää käsin ja kielellä johonkin asti, mutta kait se "loppuhuipennus" jää naisenkin mielestä vähän vajaaksi, jos ei jostain syystä seisokaan? Tai ainahan sitä seisoo hetkittäin, mutta sitten löystyy taas, ja tässä kohtaa tulee mieleen vanha "puujalkavitsi", jossa vaari sanoi mummolle, että nyt jos pidät kiirettä, niin nyt saattaisi taas onnistua... Tähän sitten mummo vastasi, että sepä mukavaa - ehdinkö ottaa villaskat pois jalasta? Sitten menee tovi, ja vaari toteaa, että "ei tästä tulekaan enää mitään - nyt ehdit ihan vaikka kutoa ne villasukat..:" ;)

Mutta lauantaina siis Virpin kanssa nähtiin. Kulautin heti tekstarin saapumisen jälkeen Viagra-tabletin kurkusta alas. Myyjän mukaan "nämä tabletit ovat erittäin vahvoja, ja vaikutusaika on noin 6 tuntia, tosin sillä edellytyksellä, että jos mies ei itse halua, niin sitten ei seiso". Ja joo, kyllä sillä jotain vaikutusta oli, sillä sen 2 tunnin odotusajan aikana, heti kun ajatus harhaili hetkeksikin seksiin, eli Virpin kanssa aikaisempien kertojen muisteluun, niin heti alkoi alakerran VeikeäVeitikka nostaa pikkuisen päätään. Eikä ihan pikkuisen, vaan jöpötys näkyi varmasti läpi farkkuhousujen, eli paikat oli kovana aivan kuin puupalikka tennissukan sisällä.

Virpi oli myös valmistautunut tapaamiseen hyvin. Hän oli asunnollaan vastassa upea läpinäkyvä musta toppi yllään, housuja ei ollut ollenkaan... Eikä oltu Virpin kanssa nähtykään kokonaiseen kuukauteen, eli joko hän oli tullut sinä aikana komeamman näköiseksi, tai sitten se uusi toppi oli erittäni tyköistuva ja häntä hyvin pukeva, tai sitten oma muistini muisti väärin... Mutta muutos oli ehdottomasti hyvään suuntaan...;)

Joten eipä aikaakaan, kun oltiin jo sängyllä vaaka-asennossa... Aiemmin Virpiltä oli jo tullut viestiä, että tämä viikko oli sujunut hänen osaltaan vähän heikosti. Seksiä oli ollut tarjolla vähän, ja sekin vähä niin, että hän ei ollut saanut itse. Ja se on tietysti harmillista se. Joskaan ei harvinaista. Jos jo aikaisemmin olen kirjoitellut blogipäivityksissäni sen havainnon, että nykynainen haluaa välillä "kunnon käsittelyyn ja kunnon orgasmit" Näin ei ollut aikaisemmin ennen internetin keksimistä (siis noin 15-20v sitten, ei ainakaan avioliitossa elävien naisten osalta, mutta nyt parisuhdetaustaan katsomatta kaikki naiset näyttävät ajattelevan samalla tavoin? Eli jos seksiä harrastetaan, hekin haluavat osansa. Ja tarvittaessa moni on valmis etsimään sellaiset kokemukset vaikka kiven alta.

Kohta joudun tähän havaintolistaani lisäämään Virpin ja ehkä muutaman muunkin naisen kertomusten perusteella omia pohdintoja siitä, että onko nykyajan mies heikommassa kunnossa kuin ennen? Vai onko osaaminen kadonnut jonnekin, tai vinoutunut pornofilmien opetusten innoittamana? Siis oikeassa elämässä nainen ei suinkaan tykkää sellaisesta menosta, mitä pornofilmeissä useimmiten harrastetaan, vaikka se mieskatsojia varmasti kiihottaakin, ja siksi porno myy. Sitä ei kuitenkaan parane välttämättä kotona tai vieraissa kokeilla, vaan silloin kaiken lähtökohtana on naisen erogeenisten alueiden löytäminen ja niiden käsittely oikealla tavalla. Ja se "oikea tapa" on siis joka naisella vähän erilainen, jokainen tykkää vähän eri jutuista, ja ne on pakko opetella aina jokaisen naisen kohdalla erikseen... Käsittääkseni muuta mahdollisuutta ei ole, eli jos mies niin sanotusti "oikaisee" tässä kohtaa, niin seurauksena on seksin hiipuminen parisuhteessa, tai vieraissa jos saa seksiä, niin ei saa enää uudelleen, ellei nainen ole täysin tyytyväinen...

Mutta takaisin Virpin kanssa viimeisimpään kertaan. Kahdesta aikaisemmasta harjoittelukerrasta oli selvästi hyötyä. Nyt löysin Virpiltä "ne oikeat kohdat" heti, ja Virpi lämpeni aika nopeastikin. Jossakin vaiheessa aloin hyväillä myös pepun aluetta, ja tässä kohtaa itse tein virhetulkinnan. Mahdollisesti. Eli kehonkielen perusteella olisin kuvitellut, että sopivin määrä sormia pepun sisällä olisi ollut 2 kpl, mutta Virpi korjasi, että laita vaan 1, se tuntuu parhaimmalta. No - okei, niin se taisikin olla. Ja oli ihan ymmärrettävääkin loppujen lopuksi, olihan Virpi vielä 1kk takaisinpäin ollut täysin "peppuneitsyt".

En muista olinko jo ehtinyt pepun puolelle, mutta joka tapauksessa Virpi tuli ensimmäisen kerran jo aika pian, eli ihan esileikkien alkuvaiheessa. Sen jälkeen on luontevaa aloittaa itse nainti, joka meni tällä kertaa ensin lähetyssaarnaajassa, sitten takaapäin, ja sitten takaapäin peppuun, ja lopuksi itse sain kondomin vaihtamisen jälkeen takaapäin sinne minne luontokin oli sen tarkoittanut. Kahteen orgasmiin ei ainakaan tällä kertaa päästy Virpin osalta, kun paikat "alkoivat olla jo hellinä". Niin kuin Virpin toivomassa ns. "kovemmassa käsittelyssä" usein käy. Tosin itse ymmärrän, että se paikkojen heltyminen on ihan positiivinen tunne?

En muuten kertonut Virpille ennen kuin vasta jälkileikeissä, että hän oli sitten se eka koekani. Virpi olikin jo lukenut blogistani, että olin uhannut ottaa tabletin avulla "löysät pois". Ja kyllä se todellakin toimi. Itse huomasin sen heti, eli ei mitään ongelmia seisokin kanssa, ja ekan rundin jälkeen olisin ihan hyvin voinut ottaa vaikka saman uudestaan heti perään. Ei tietenkään voitu, mutta Virpi ehdotti, että miksi lähtisin kotiin, kun voisin mennä "seuraavaan paikkaan", ja käyttää saman tabletin vaikutukset loppuun saakka. Jos se vaikutusaika kerran on noin 6h. Tällä kertaa Virpin kanssa oli vaan ns. "pikaiset" eli aikaa meni vain vajaa tunti. Kahdella ekalla kerralla aikaa saatiin kulumaan noin 2 tuntia.

Heh... ;) Mikäpä ettei! Siis ihan hyvä tuo Virpin idea "jatkoista jossain muualla". Sitten voisin tehdä sellaisen blogipäivityksen, jossa samalla tabletilla olisi 2 perättäistä panoa. Sellaista ei olekaan tapahtunut enää ainakaan 15 vuoteen, vaikka lukiossa abivuotena yhden päivän ja koko elämäni ennätys olikin 3 eri naista saman päivän aikana. Sellaiseen enää enää pystyisi edes Viagran avulla, eli kyllä totuus on vaan sellainen, että 25-ikävuoden jälkeen miehellä kaikki mittarit näyttävät alaspäin, niin juoksuradalla kuin petipuuhissakin. Jälkimmäisessä tosin vuosien saatossa saatu kokemus ja oma kiinnostus naisen anatomiaan kuitenkin paikkaa hyvin sen, että fyysinen suorituskyky ehkä hiukan laskee. Eikä sitä välttämättä huomaa edes itse - kunnes tilanne on lopulta siinä jamassa ettei seiso enää ollenkaan. Todennäköisesti vuosien saatossa seisokki on kuitenkin heikentynyt vähän kerrallaan, kunnes nyt Viagralla tuli taas ainakin hetkeksi sellainen kovuus, jonka muista joskus nuorempanakin olleen. Ja sen kanssa pitääkin itse asiassa olla tarkkana... Eli nytkin Virpin kanssa ns. "pohjakosketuksia" sattui aika tiuhaan, eikä niitä aikaisemmilla kerroilla tullut. Eli jos Veitikka on kova kuin puukalikka, niin ilmeisesti se on myös sentin-pari suurempi mitä aikaisemmilla kerroilla? Eli tässä voisi käyttää erään hyvin varusteteun savolaisen metsurin sanontaan, että "männöö hukkaan hyvvee tyvvee", kun ei voi mennä naisen sisään ihan juurta jaksaen... ;) "Pohjakosketus" ei ole naisen näkövinkkelistä kait, mikään miellyttävä kokemus? Eli siinä kohdassa naiselta aina pääsee "auts" aika isolla äänellä. Pepun puolella tilaa on ilmeisesti syvyyssuunnassa enempi, mutta leveyssuunnassa vähempi. Eli siinä leikissä pohjakosketuksia ei ole ainakaan itselleni koskaan sattunut.

Ikämiehet saavat sinisiä tabletteja kait ihan lääkärin määräyksellä? Mutta nyt tämän ekan kokeilun perusteella kyllä muidenkin kannattaisi ehkä kokeilla, vaikka oikeaa tarvetta ei olisikaan. Edellyttäen että muita sivuvaikutuksia ei ole. Ja ilmeisesti ei ole? (Paitsi se, että "männöö hukkaan hyvvee tyvvee..." ;)

Alla kuva ja video lauantailta, joku muuten sanoi Sannan kohdalla, että vähän voisin siistiä myös omaa alapään karvoitustani. No - nyt se on tehty - kelpaako näin? ;)



Ja tässä vähän videota viime lauantai-illasta (elokuun/syyskuun illat ovat jo pimeitä, mutta ääniraita on ihan kiva...;)