tiistai 15. tammikuuta 2013

Kohdanto-ongelmia

Eräs naisystäväni, joka ei siedä kameraa, mutta joka on aivan upea ja hyvä "noin muuten" haluiaisi taas tavata. Houkutusta olisi ollut, mutta nyt kieltäydyin. Syystä jonka hänelle jo moneen kertaan kerroinkin, että minusta riskit on nyt aivan liian suuret, kun jotenkin kaikista lupauksista huolimatta kaikki jutut on ainakin jossain laajuudessa hetken päästä tiedossa myös hänen bestiksellään, eli hän ei millään pysty pitämään suutaan supussa, ei ainakaan parin kaljan jälkeen. Ja se ei nyt vaan toimi se sellainen, eli se siitä alun perin luvatusta 100%:n luottamuksesta...

Sen sijaan itse olen yrittänyt lähestyä yhtä toista ja toistaiseksi vielä uutta tuttavuutta. Mutta jostain kumman syystä en ole edistynyt yhtään.

Elämä näyttäisi olevan koko ajan pientä kohdanto-ongelmaa. Samaan aikaan kun joku haluaisi lähestyä minua, minä haluaisin jotain toista ja kellekään ei sovi mikään. Kotonakin podetaan puolukkaviikkoja, joten ei edes kotiseksiä juuri tällä hetkellä.

No tässä tapauksessa täytyy varmaan kohta tehdä omat johtopäätökset. Eli alkaa etsiä jotain muuta. Jumittuminen tähän nykytilanteeseen ei nähtävästi johtaisi mihinkään, ei vaikka jatkaisi yritystä vielä vappuun saakka. Joten se siitä pepusta.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kokeneempi Kaisa, 27v opiskelijaa peppuun


Ehdin jo luulla, että tämäkin viikonloppu menisi ihan "pipariksi" (tietysti tuli sitä pipariakin siinä alussa;) - mutta ei sitten mennytkään tämä viikonloppu pieleen.

Paitsi tarinan puolesta meni sensuuriin ja poistin sen bittiavaruuteen. Eli tästäkin piti tulla "se tavanomainen" päivitys, kamera sai olla esillä, kuvia ja videoita sain ottaa, ja alustavasti sovittiin, että jotain sitten tänne blogiinkin saisin laittaa. Mutta lopulta se joitain oli enää pelkästään tuo yllä oleva kuva, ja nimi vaihdettuna (oikeasti Kaisa ei ole Kaisa - vaikka kieltämättä K-alkuisia tässä on nyt viimeaikoina ollut useita peräkkäin - myös ne 2 jotka menivät ohi).

Kaisan kanssakin ehditiin vaihdella sähköposteja jo varmaan kolmatta kuukautta, eli viime lokakuulta alkaen. Aluksi juleltiin vaan mukavia ja keskusteltiin peppuseksin nikseistä. Kaisa nimittäin tunsi ne jutut tosi hyvin, kertoi harrastaneensa peppujuttuja jo lähemmäs 10 vuotta aina lukiovuosista alkaen, jolloin hänen eka kundikaverinsa oli jossain kesäfestareilla asiaa ehdottanut, ja siitä sitten tuli yhden kokeilun sijasta vähän useamminkin niitä kokeiluja. Nyt kaisalla on jo toinen mies ja lapsia, mutta samasta asiasta hän pitää edelleen ja osaa peppuun ottamisen taidon hyvin. Vähän osasi auttaa myöskin alkuun, niin kuin tässä kuvassa näkyy. Jonkinlaista alkujännitystä oli siis kuitenkin, vaikka se meni nopeasti ohi.

Syy miksi videoklipit ja tarina meni sensuuriin oli sellainen, että Kaisan sanoin "hän ei vaan voi mitään sille että on niin äänekäs", ja olikin. Etenkin peppuseksivaiheessa. Eli siinä meni se video. Kuulemma äänestä tunnistaa aivan varmasti. No voi olla, ehkä - ehkä ei. Ja sitten tarina oli kuulemma aivan liian yksityiskohtainen. Se mitä tämän kuvan ottamisen jälkeen tapahtui, niin se ei kuulemma missään nimessä saa päätyä nettiin. No okei, jätän sitten pois. Vaikka hyvä tarina se olisi ollut ihan opetusmielessä muillekin kerrottavaksi, opein ehkä itsekin vähän uutta.

Mutta tein ehkä sen virheen, että kerroin yhdessä sähköpostissani, että olen joutunut nyt olemaan tämän oman blogini kanssa vähän varovaisempi, että jotenkin tuntuu että oma vaimo on myös tämän blogin bongannut. Toki kotiseksikin on siinä samalla parantanut ja muuttunut paljon kokeilevampaan suuntaan, mikä joulun tienoilla alkoi jo tuntua siltä, että se taitaakin olla sitten tämän blogin loppu. Siis kun seksi kotonakin alkoi olla jo niin hyvää, ettei enää ollut oikein mielenkiintoa vieraisiin.

Mutta ei ihan vielä ollut tämän blogin tapahtumat tässä, sillä päästiin ainakin Kaisan kanssa tammikuussa omissa jutuissamme sille tasolle, että päätettiin sitten tavata. Kumpikin koki toinen toisensa sen verran mielenkiintoisena tapauksena...;)

Ja voi olla että tavataan vielä uudestaankin, aikataulut riippuu aika paljon siitä, että miten Kaisan mies sattuu olemaan työreissussa. Kaisa kun ei halua ottaa minkäänlaisia "tyhmiä riskejä", vaikka kamerasta muuten kyllä tykkääkin. Siitä kun näkee jälkeenpäin paljon sellaista, jota ei "H-hetkellä" oikein ehdi tajuta.

Kokeiltiin muuten erilaisia liukasteita. Jos nainen on peppuseksissä erittäin kokenut, paikat rentoutuva hyvin ja on kykyä ja halua ns. vähän kovempaankin menoon (no - nämä ääniefektit jäi sitten ihan vaan privaatti-videoille, harmi), niin ehdottomasti paras voitelu saatiin saksalaisella Water Glide Anal -voiteella. Ainut huono puoli siinä oli se, että sitä piti kylläkin lisäillä aina muutaman minuutin välein, mutta kitka oli juuri sopivan hyvä molempien osapuolten näkökulmasta.

Eipä sitten tämän enempää Kaisasta. Paitsi että kun tiedän, että Kaisakin tämän tekstin täältä varmaan kohta lukaisee, niin ei muuta kuin terveiset hänelle, että upealta tuntui ja mielellään voitaisiin katsoa joku toinenkin kerta ja jos sattuisi vielä molempien kalenteriin vähän niin kuin ns. "paremmalla ajalla" (tämä nykyinen tapaaminen meinasi peruuntua kokonaan, mutta onnistui sittenkin ihan viime tingassa, kiitokset siitä eräälle lasten hoitajalle, jolle keksittiin sopiva peitetarina).

maanantai 7. tammikuuta 2013

Lukuvinkki ;)

Eikös tämän blogin pitänyt olla kertomus siitä, miten käydään salaa vieraissa ja pannaan vieraita naisia perseeseen? Ja jos hyvin käy, otetaan pieni videonpätkä vielä kamerallekin? No joo...Tässä vähän lukijoiden mietteitä viime ajoilta, kun on ollut syystä tai toisesta vähän blogihiljaisuutta...

Ihan näin suoraviivaista tekstiä en itse yleensä käytä, ja peppuseksikin yhtenä seksin alalajina voi olla ihan kivaa ja kaunista. Ja molemmille osallistujille nautinnollista.

Eikä tämän blogin omasta mielestäni tarvitse olla ihan näin kapea-alainen, mitä otsikko antaa ymmärtää. Ei seksikään ole ollenkaan kapea-alaista, vaan päin vastoin hyvinkin monipuolista ja haastavaa. Ja siksi kiintoisaa. Ikinä ei tule valmiiksi, vaan aina voi nöyrin mielin oppia uutta. Jos on halu oppia. Ja jos on oikea asenne. Ja jos on riittävästi rohkea.

Surffailin netissä, ja luin aivan käsittämättömän hyvän artikkelin tähän liittyen, kiitokset ja papukaijan merkki siitä hyvästä Cityn blogistille, Jukka Nissiselle. Kas tässä linkki:

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/jukkanissinen/122853/

Mitäpä tuohon juttuun voisi enää lisätä? Ei paljon mitään, tai ehkä sen verran, että omasta mielestäni kannattaa aina ja rohkeasti olla kokeilun haluinen. Koska jos ei jotain kokeile, ei voi mitenkään tietää, että pitääkö siitä.

Toki jokaisella aina rajansa jossain. Ja jos joku juttu jo ajatuksena etoo, niin ei sitten. Mutta netti on siitä mukava keksintö, että täällä samanmieliset yleensä aina kohtaavat toisensa. Ja nettikohtaaminen voi aina joskus johtaa ihan oikeisiin treffeihin. Tämä myös vinkkinä kysymyksille, että mistä ja miten niitä kokemuksia saisi. Eli saahan niitä kun riittävän paljon yrittää. Jos tekee 1000 yritystä, niin aina tärppää ainakin muutama, eli kaikki saa ja kaikille annetaan, vaikka kaikki eivät saa kaikilta.

Eli omasta mielestäni AT-miehiä tai AT-naisia ei oikeasti pitäisi olla lainkaan olemassakaan? Toki kaikkia aina jännittää ja ujostuttaa ja perhosia menee vatsaan ja sydän lyö ylimääräisiä lyöntejä (joskus jopa 200 kpl minuutissa) - näin ainakin minulla - mutta näistä tilanteista pitää vaan päästä yli. Sen jälkeen, kyllä se siitä... ;)